Marjo Pakka: Korjausvelka käy kukkarolle

Muutin Jyväskylään opiskelemaan vuonna 1999. Silmiini pisti useassa kaupungin kolkassa auki rehottaneet risteykset ja katujen pientareet. Autojonot matelivat ja liikenne ohjautui kiertoteitä pitkin eteenpäin. Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin tilanne ei ole juurikaan erilainen. Vuoden 2009 kuntaliitoksessa kaupunki sai rasitteekseen maalaiskunnan kehnon katuverkoston. Korjausinvestoinneissa olemme etusijalle asettaneet päiväkodit, koulut ja vanhainkodit. Tämä on ollut selkeä ja oikea arvovalinta. Nyt olemme kuitenkin katuverkoston kunnon ja sen korjausvelan suhteen tulleet hälyttävään pisteeseen. Korjattavaa alkaa olla enemmän kuin vuosittaisilla määrärahoilla kykenemme kuromaan sitä umpeen. Kaduilla on optimikuntotaso. Se on sovittu taso, jolle kuntotila voi laskea ilman, että syntyy korjausvelkaa. Kun kadun kunto putoaa alle optimitason, korjausvelka alkaa kertyä. Tehokkain keino ehkäistä korjausvelan kertymistä on kadun pinnassa ilmenevien päällystevaurioiden varhainen korjaaminen. Se on myös edullisinta. Mitä syvemmälle rakenteiden korjauksissa joudutaan menemään, sen kalliimmaksi remontit tulevat. Oikeanlainen ja oikea-aikainen kunnossapito hidastaa väylien vakavampaa vaurioitumista ja kulumista. Jyväskylän katuverkostosta 8% on joko erittäin huonossa tai huonossa kunnossa (Kuntaliiton kuntoluokitus). Korjausvelan suuruus on tällä hetkellä 11,6 mEUR. Tuolla summalla saavutettaisiin usealla kadulla optimitaso, mikä tarkoittaisi kuitenkin vain korjausvelan kasvun pysäyttämistä. Jos haluaisimme kaupungin kadut 100%:een kuntoon, maksaisi se 44,4 mEUR. Tämän hetkisillä määrärahoilla korjausvelka kasvaa vuosittain 3,9 mEUR. Kun rahoitus laahaa vuodesta toiseen, kasvaa vuosittainen korjausvelka 6,1 mEUR:oon vuoteen 2020 mennessä. Lautakunnassa luottamushenkilöt esittävät erilaisten, eri palvelualueiden pienempien investointien lykkäämistä, jotta niihin varattu raha voitaisiin siirtää katujen saneeraukseen. Ajatus on arkijärjellä ajatellen kannatettava, mutta laajemmassa kuvassa varsin hyödytön. Esimerkiksi 500 000 eurolla saadaan remontoitua huonokuntoista katua muutaman sadan metrin verran. Valtuutettujen tulisi kohdistaa energiansa nyt siihen, miten ja millaisella aikataululla katuverkoston rapistuminen saadaan hallintaan. Rikkinäiset kadut käyvät kuluttajan hermolle ja kukkarolle. Kun väyläverkko menee riittävän huonoon kuntoon, alkaa kadun rakenteiden liikkuminen rikkoa vesijohtoja, viemäreitä ja kaapeleita. Onnettomuuksien lisääntyessä kaupungin vahingonkorvausten määrä kasvaa. Kun heikkokuntoisia katuosuuksia halutaan kiertää, ihmiset siirtyvät käyttämään tonttikatuja, joiden rakenteet ja pinnoitteet eivät kestä suuria liikennevirtoja. Pienestä alkanut katuvaurio kasvaa kankkulan kaivoksi, joka käy kaupungin ja kansalaisen kukkarolle. Marjo Pakka Kirjoittaja on kaupunkirakennelautakunnan jäsen ja Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja. marjo.pakka@jkl.fi. FM, HTK Marjo Pakka Kokoomuksen Naisten Liiton varapuheenjohtaja 2016-2017 Jyväskylän Kokoomusnaiset ry, puheenjohtaja Varavaltuutettu, kaupunkirakennelautakunnan jäsen Kokoomuksen valtuustoryhmä p. 0505915338 www.marjopakka.com<http://www.marjopakka.com>